Käsikirjoitus - 5 - Uuteen nousuun.

Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon.

Koulumme pitchauskierrokset jatkuivat ja olen joka "kierroksella" pitchannut hieman valmiimpaa käsikirjoitusta ja työskennellyt Lizin kanssa. Olemme löytäneet rakenteen, johon olemme tyytyväisiä ja samoin meidän opettajamme ja työryhmäkin. Sen rakenteen yksityiskohdat ovat vielä työn alla, mutta meillä on jotain, jolle voidaan aloittaa esituotanto.

Peter Risdale-Scott

Paljon tapahtui etenemistä iloisen pakon edessä ja hyvän tohinavaiheen keskellä, kun koulun puolesta vaadittiin uusia versioita joka toinen päivä puolentoista viikon ajan. Samalla meillä kävi kuuntelemassa meidän pitchauksiamme Peter Risdale-Scott joka on BBC:llä työskennellyt "Commisioning Editorina" eli vapaasti suomennettuna päättää mitä tehdään ja milloin ja ketkä sen tekee. Peter on myös ohjannut ja käsikirjoittanut paljon lastenohjelmia ja sittemmin työskentelee myös itsenäisenä tuottajana. Peter on toistaiseksi lempi englantilaiseni. Hän ei ollut edes ehtinyt sanoa kuin "Hello!" astuessaan luokkaan niin pidin jo miehestä kokonaisuudessaan. Hän on sellainen charmantti englantilainen herrasmies ja puhuu todella soinnikkaasti ja rauhallisesti.

Pelkäsin, että meitä vastassa olisi vihainen venäläinen pianonopettaja, mutta Peter oli erityisen kannustava ja piti meidän ideastamme, vaikka koki sen haastavaksi ja sanoi, että tästä treatmentista voisi tehdä tunnin TV-elokuvan (josta en ollut eri mieltä ja se on ongelma kun lyhytelokuvaa ollaan tekemässä)

Tekisi vähän mieli adoptoida Peter lemmikiksi. Enkä ollut ainoa.

Varoitus: Peterin kotisivut ovat aivan kauheat.

And off we went.

Suurin muutos lähimenneisyydessä tapahtui tässä eräänä yönä, kun tajusin, että päähahmo voisi olla nuori nainen, eikä mies. Ehdotin esituotantopalaverissa tätä työryhmälle ja kaikkien mielestä se oli hyvä ajatus. Näin tarina ei kerrokaan enää poika-isä-suhteesta vaan isä-tytär suhteesta. Mielestäni se on hieman (Lainatakseni kuvaajaani Nikoa) "freesimpi"

Kirjoitin samana päivänä nelisen tuntia putkeen olohuoneen pöydällä ja tein muutoksia käsikirjoitukseen. Muutin päähahmon naiseksi ja mietin millainen hahmo voisi olla jos hän olisi nainen. Samalla tiputimme B-tarinan, jossa päähahmo pyrkii pahisoppilaiden jengiin ja päätimme, että hän on valmiiksi ajautunut epäterveeseen seuraan.

Uuteen treatmentiin (No# 4) pääsi mukaan pari ajatusta alternatiivisesta versiosta, jota yritin kirjoittaa päähahmon ollessa vielä mies, jossa hän on jo pahassa seurassa ja tämä uusi miessuhde pelastaa hänet tältä seuralta.

There is no "I" in T.E.A.M

Loppupäivän ideoimme ja keskustelimme koko käsiksen läpi ja jokainen sai ehdottaa ja kommentoida jokaista kohtausta. Itse pidin ohjaksista kiinni ja puolustelin nerokkaita ja ainutlaatuisia ratkaisujani. Koko palaveri oli yllättävän onnistunut ja sujui jatkuvasti luovana ja paljon sallivampana kuin osasin odottaa. Teimme treatmentiin muutoksia ja leikkauksia ja väittelimme siitä tarvitaanko jotain kohtauksia vai ei.

Seuraavat kaksi päivää ovat kuluneet käsikirjoituksen kannalta siihen, että pyysin koko työryhmää tekemään oman ensimmäisen käsisversionsa tästä treatmentista. Sai muuttaa kohtauksia ja sai keksiä omia. Kädet olivat vapaat näin suomeksi. Tätä ehdotti Peter oikeastaan ja se oli hyvä ratkaisu. Olin aivan varma, että puolia ryhmästä vituttaisi törkeästi, mutta jokainen otti haasteen vastaan ja suoriutui siitä.

The Benefit of Doubt

Olen nyt saanut lähes kaikkien käsikirjoitukset ja jotkin ovat kauniisti formaattia ja jotkut ovat hieman vapaamuotoisempia jatkettuja treatmenteja. Hämmästyin sitä, miten ihmiset ovat uskaltaneet ehdottaa uusia ratkaisuja ja tiputtaa sivuhahmoja tai vaihtaa kohtausten järjestystä. Itse pidän tätä hyvänä haasteena itselleni katsoa, että onko tässä nyt tehty oikeasti jokin selkeästi parempi ratkaisu kuin mitä olisin itse keksinyt ja käyttää niitä oikealla tavalla. Ideoiden kerääminen oli tarkoitus tässä kirjoitusrypäskässä.

Kuitenkin ryhmässä kirjoittaessa tulee aina sanottua

"Mul ois tällanen paska idea mut..."
"Tän mä haluun vaa nyt ulos päästäni mut..."
"Tää on tosi huono ehdotus, mut mitä jos..."
"Nyt ei vältsi oo hyvä juttu mut jos..."

Luin käsikirjoittaja Jane Espenson blogista, että tätä tapahtuu myös ammattilaisten "Writer's Room:eissa". Ilmeisesti siis isotkaan pojat eivät ole immuuneja omien ideoiden torppauksille.

Toin tämän ilmi siksi, että kun saa kirjoittaa koko nykäisyn läpi itsekseen, sitä saa keksiä oman version ja oman ratkaisun jokaiseen repliikkiin ja jokaiseen kohtaukseen (joita meiltäkin puuttui välistä, eli oikeasti piti keksiä isoja ratkaisuja). Näin saa hieman intiimimpiä ratkaisuja kohtauksiin ja valmiiksi pureskellun kohtauksen kirjoitettuna, eikä pelkästään parin lauseen pitchausta kohtaukseksi. On kuitenkin vaikea kuvitella lausetta

"Tää sanois et "Piirrä mut niinku sun ranskalaistytöt. Niin et mul on vaan tää koru" ja sit ne piirtää ja sit ne panis autossa niin et se iskis käden huuruseen lasiin."

Mutta valmis jakso kyllä itkettää kaikkia 11-91 vuotaita miehiä ja naisia. (Oikeasti en muista tuleeko nuo kaksi kohtausta peräkkäin).

Tämä blogimerkintä alkaa kasvaa mammuttimaisuuksiin, mutta mä jatkan työryhmän käsisten lukemista ja katson josko sieltä vois vielä varastaa jotain hyviä ideoita.