Käsikirjoitus - 6 - Toinen versio.

Kaksi viikkoa sitten saimme aikaiseksi ensimmäisen version käsikirjoituksesta ja se lähti kiertämään opettajiemme työpöydät läpi niin Suomessa kuin Englannissakin. Siinä vaiheessa kun sain tämän version kirjoitettua valmiiksi, olin jo ehtinyt aloittaa kakkosversion tekemistä, joten paljon saadusta palautteesta oli jo ehdittyä laittaa täytäntöön ennen kuin se edes pääsi ulos maailmaan.

Opettajamme ja toinen Executive Producer:imme Robin tekstiviestitteli kanssani myöhään illalla, miten voisi tarinaa saada vähän kristallisoitua. Seuraavana päivänä pidimme palaverin ja piirtelimme tarinalle hieman erilaista kaarta tussitaululle ja puhuimme sen läpi. Tämän palaverin antia on vaikea kuvailla, koska se oli jotenkin abstraktia, mutta hyödyllistä. Kirjoitin itselleni muistiinpanot puhtaaksi ja tilasin Liziltä treatmentin toisesta versiosta, kun itse lähdin Liverpooliin kahdeksi päivää.

Liz oli vienyt tarinaa hieman liian seksuaaliseen suuntaan ja hän oli huomannut sen itsekin. Tein seuraavan version treatmentista ja nakitin formaattikirjoittamisen Lizille. Tämän pitäisi valmistua sunnuntaina, jonka jälkeen se lähtee kiertämään taas opettajat. Tästä versiosta aion myös pitää Skype-palaverin suomen päähän.

But What Is It About?

Tässä versiossa suurin muutos oli, että yritimme saada päähahmolle jonkin tehtävän tai tavoitteen elokuvan ajaksi. Tällä hetkellä se on vähän hankalasti sanoiksi puettavissa, koska se on mielessäni pikemminkin tunteiden tasolla kuin konkreettinen asia. Päähahmolle yrittää ikäänkuin "päästä eroon" tulevasta isäpuolestaa. Hän ei siis pyri salamurhaamaan ketään, mutta oman toimintansa tasolla ei hyväksy tätä ihmistä, joka tulee hänen perheeseensä ja yrittää täyttää sellaisen kolon, jonka joskus täytti joku muu ja astuu päähahmon ja hänen äitinsä väliin.

Tulevissa versioissa tämä vielä kiteytyy ja löytää konkreettisempaa muotoa.

Here's My 2 Cents

Olen havainnut lähikuukausina käydyissä väittelyissä ja tätä käsikirjoitusta tehdessä, että verbaliikka ja sanailmaisu on aivan yliarvostettua. Se, että jotain ei pysty tai osaa sanoa, tai jos ei osaa artikuloida tunteitaan tai ajatuksiaan, ei tarkoita, että jotain ei olisi olemassa, tämä ihminen olisi väärässä tai hän ei tietäisi aiheesta mitään.

Puhuminen on yksi tapa kommunkoida asioita ja kaikessa vajaavaisuudessaan meille ehkä paras olemassa oleva keino. Erityisesti abstraktien asioiden kuvailuun tai menneestä tai tulevasta ajasta puhuttaessa. Pitäisi tulevaisuudessa katsoa, että jos joku ihminen ei saa jotain sanottua niin yrittää kalastaa sen tiedon jollain tavalla, eikä oleta, että jos ei sanotuksi saa niin sitte on vaan väärässä.

Verbaliikalla päihittäminen ei tarkoita, että on oikeassa.