Epämääräinen määränpää.

Kadehdin insinöörejä ja kihisen vihreydestä kun ajattelenkin matemaatikkojen työtä. Mekaanikot eivät ole niin pahoja, mutta taksikuskit suututtavat taas.

Näitä kaikkia ammatteja ja useita muitakin yhdistää yksi kadehdittava ominaisuus. Näistä jokaisessa ammatissa on selkeästi jokin tavoite, johon on mentävä ja siitä on vaikea erehtyä. Kun laite toimii, mekaanikko on valmis. Matemaatikko saa laskunsa oikein ja kuljettaja on päässyt perille.

Elokuvassa, kirjallisuudessa, teatterissa, kuvataiteessa tai musiikissa tätä ylellisyyttä ei ole. Jokainen elää jatkuvassa epävarmuudessa. Pelkästään jo työllistymisen ja itsensä elättämisen saralla, mutta jo yksittäinen työ on epävarma. Ikinä ei voi tuudittautua siihen, että on olemassa oikea ratkaisu ja yksi päämäärä, jonka saa aikaiseksi työkalulla X.

Mulla päämäärä näin objektiivisesti on herättää tunteita ja ajatuksia, joita ihmisellä ei heräisi ilman sen mun tekemän jutun vaikutusta. Mysteeri onkin siinä, miten sen saa aikaiseksi. Kukaan ei oikein tiedä.

Teoriaa taiteesta, musiikista, elokuvista ja maailmankaikkaudesta riittää, mutta todellisuudessa kukaan ei voi olla varma. On paljon taitelijoita, jotka onnistuu monta kertaa peräkkäin, mutta ne varmasti ei osaa sanoa miksi ne onnistuu.

Elokuvassa, joka on kaupallinen ja erityisen kallis tuottaa on vielä hankala media mitattavaksi. Mikä on hyvää ja mikä on onnistunutta. Memento on usean mielestä nerokas elokuva, ja monen mielestä yksi omia lemppareita. Edit: klo 02:50 (Tarkoitus oli sanoa vielä, että Memento on kymmenessä vuodessa tienannut vain murto-osan sitä "huonompien" elokuvien tuotosta, mutta silti se on IMDB:ssä aivan huippusijoilla) Avatar - myi aivan helvetisti ja sen kävi katsomassa miljoonia ihmisiä uudestaan ja uudestaan ja ihmiset teki itsemurhia kun niitä masensi se, ettei Pandora ole oikea paikka, missä voisi olla.

Monen mielestä Avatar ei ole kovin hyvä elokuva.

Perusristiriita tässä tilanteessa on se, että täytyy jotenkin yhtä aikaa luottaa teoriatietoon, omaan kokemukseen, intuitioon ja sitten toisten intuitioon. Ongelmia nousee heti kun yritetään perustella omia päätöksiä, koska ikinä ei voi olla varmasti oikeassa. Voi olla ainoastaan varma.

Oma lähestymistapani tähän on sama kuin koripallonpelaajilla. Pyrin opettamaan alitajuntani tekemään hyviä elokuvia ja sitten kun on projekti menossa niin se sanoo heti jos joku ratkaisu on huono tai hyvä. Tässä voi mennä vielä muutama vuosi.