Pelon ilmapiiri ja opittu turvattomuus.

On itsestäänselvää ja normaalia pelätä asioita, joita ei ole koskaan joutunut kokemaan. Itse pelkään pimeitä käytäviä ja huoneita ja nurkkia, joiden taaksen en näe. Muistaakseni koskaan ei omassa kotonani ole kummitus, eläväkuollut, murhaaja hyökännyt kimppuuni.

Oma tuntemukseni on, että Suomessa on turvallista. Todennäköisyys joutua sattumanvaraisen väkivallan tai ryöstön uhriksi edes keskellä yötä syrjäisellä kadulla on erittäin pieni, jopa naisille. Itse en epäröisi kävellä milloin tahansa tai minne tahansa pääkaupungissa, Turussa tai muussakaan rannikkokaupungissa.

Manchesterissa paikalliset sanovat, että täällä on turvallista, kunhan käyttää maalaisjärkeä. Ei pidä arvotavaroita esillä, ei kävele yksin syrjäkujilla ja välttelee tiettyjä paikkoja. Erityisesti jos on nainen matkalla kotiin baarista. Turvallinen kaupunki tämä on.

Minusta tuo on lähes järkyttävää. Miten voidaan puhua turvallisesti kaupungista, jossa täytyy piilotella omaisuuttaa, varoa kulkemasta yksin ja karttaa asuinalueita kuin soita suunnistuskisoissa?

All criminals come from Salford

Pidän usein tietokonettani olohuoneen pöydällä, samoin välillä kameraani ja muuta omaisuuttani. Asumme Salfordissa, jolla on ilmeisesti samanlainen maine kuin Helsingissä Kalliolla. Eilen parkkipirkko neuvoi, että kannattaa laittaa verhot kiinni jos ei ole itse huoneessa. Joku saattaa tulla ikkunasta sisään ja ottaa vermeet kantoon. Toissapäivänä piipahdin naapurista kotiin ottamaan oluita jääkaapista. Tulin sisään ja menin ulos. Matkalla kämppäkaverini Jay huomautti, että ovi pitää aina sulkea kun siitä on kulkenut, tai joku voi kävellä sisään. Koulumme käytävillä on "Don't walk & Talk" - julisteita. Niissä varoitetaan, että lapset ja varkaat saattavat ottaa kännykän kädestäsi ja juosta sen kanssa karkuun keskellä päivää.

Toissaviikolla kävelin paikallisesta turkkilaisten pitämästä Patsons Supermarketistä kotiin auringonlaskettua, ostettuani pari olutta ja pullon viiniä. Minua vastaan tuli kahdeksan arviolta varhaisteini-ikäistä tyyppiä jotka äänekkäästi puhuivat. Vaihdon kadunpuolta jo sata metriä ennen kohtaamistamme. En kuitenkaan tuntenut oloani turvalliseksi vaan käännyin vielä yhtä risteystä aikaisemmin vastakkaiseen suuntaan kuin missä talomme on. Pakenin kuin varovainen gaselli jolkottelevaa leijonanaaraslaumaa. Pelkäsin saavani linkkuveitsestä viinipullon takia.