On 100 Tapaa Rakastaa Kissaa.

Ensin tahtoisin selventää tuon otsikon alkuperää. Se liittyy tähän mainioon musiikkivideoon.

Mitä tällä sitten oikeastaan tarkoitan on, että havaitsin tässä lukiessani Steven d. Katz'in Film Directing Shot by Shot - Visualizing from concept to screen - kirjaa. Tämä opus on aika iäkäs itseasiassa, se on julkaistu alunperin vuonna 1991. Tuossa pöydällä odottaa lukemista Stevenin toinenkin kirja "Cinematic Motion" jota en ole aiemmin lukenut.

Tässä kirjassa Steven puhuu kuvakerronnasta ja menee joissakin asioissa jopa aika yksityiskohtiin. Tässä ei paljoa puhuta valosta tai tekniikasta, enemmänkin kuvakulmista, polttoväleistä ja syväterävyydestä sekä asioiden sijoittelemisesta kolmiulotteisesti kameran eteen. Tämä kirja painottaa ilmaisua. Amerikkalaiseen tapaan tämä kirja käsittelee nimenomaan ohjaajan tekemää kuvakerronnan suunnittelua. Suomessahan perinne on enemmän siihen suuntaan, että kuvaaja on voimakkaammin (tai yksin) päättämässä mihin kamera laitetaan. Stephen nimenomaan puhuu kuvaajasta yleensä Director of Photographynä ja tässä kirjassa ei puhuta kuvaajista vaan ohjaajasta, joka sunnittelee kuvia elokuvaansa varten.

Itse en ole tullut ajatelleeksi, joka vähän hävettää, koska on kyse niin itsestäänselvästä asiasta. Elokuvakäsikirjoituksesta tehdään useita versioita, joita kritisoidaan ja kehitellään. Leikkausvaiheessa kokeillaan ja tutkitaan eri vaihtoehtoja joiden tarkoitus on löytää paras ja tunnetasolla voimakkain tarina, johon materiaali venyy. Harjoituksissa kokeillaan erilaisia asioita ja muutetaan suoritusta jos se ei ole hyvä.

Kuvakäsikirjoitus pitää tehdä samalla tavalla.

Tällainen haarukoiva ja kehittelevä tapa tehdä kuvakäsikirjoitusta on tietysti erityisen aikaa vaativa ja jotta niin voi vakavamielisesti tehdä, pitää kuvien olla sen verran akkuraatteja, että niiden peräkkäin asettamisesti voi oikeasti nähdä jotain.

Steven itse tekee piirustuksia tai valokuvia kun hän kirjassaan tekee kuvakäsikirjoituksia. Steven osaa piirtää hyviä kuvia ja hänen kuvistaan näkee kuvakerronnan todella selkeästi ja elävästi. Tikku-ukko piirustukset (joita itse tuotan) eivät välttämättä ole ihan oikeita tähän hommaan, mutta valokuvat ja paremmat piirustukset tai referenssikuvat ovat.

Voisi tässä projektissa pitää tuon mielessä ja tehdä kuvakässäri useamman kerran ja antaa sen kehittyä niinkuin muidekin työvaiheiden. Siihen voisi ehkä pyytää palautetta joiltakin opettajilta tai koulussa vierailleilta luennoitsijoilta, joihin on kontaktit olemassa. Palautteen jälkeen käytäisiin aina koko kuvakäsikirjoitus läpi ja pohditaan, esimerkiksi kuvakerrontaa kokonaisuutena ja mietitään voisiko

• Kohtauksilla olla oma "lookkinsa" kuvakerronnallisesti.
• Voitaisiinko jokin kohtaus ratkaista VIELÄ tuoreemmalla ja tehokkaammalla tavalla.

Lyhyesti virsi kaunis - haluan, että kuvakäsikirjoituksen teko on tässä elokuvassa prosessi aivan kuiten kaikki muukin elokuvan teossa.

Kannattiko tehdä näin pitkä blogimerkintä? Mistä tulikin mieleeni, että kuvausformaatiksi pyrimme nyt saamaan anamorfisen Super 16mm filkan.

Tässä Matti Eerikäisen tekemiä kameratestejä tuolle formaatille.

But Why The Cat Video!?

Sen takia, että se oli mielestäni hauska video, jossa ei olla alettu pervoilla tai pelleillä aiheella vaan ollaan oltu yllättävän vakavamielisiä, siinä esitellään 100 asiaa tehdä periaatteessa yhtä ja samaa asiaa ja tämän oivalluksen aiheuttaneen kirjan kirjoittajan sukumi on Katz.

Halusin jakaa sen ajatuksen, että pitäis yrittää aina kehittää ei ainoastaan omia taitojaan ja tietojaan vaan myös omia tapoja tehdä asioita elokuvan tuottamisen prosessissa. Pitää ottaa rohkeasti vaikutteita muilta ihmisiltä - kokeneemmilta ja kokemattomammilta - ja kritisoiden integroida niitä omaan tapaansa tehdä juttuja. Meilläkin on oman koulutaustan, kansalaisuuden, perinteiden ja kaveripiirin aiheuttamia omia keinoja tehdä asioita, ja niiden rinnalla pitää pitää mieli avoimena, että voi oppia uusia tapoja saada omat voimavarat käyttöön.