"Is This Real Life."

Kulttuurishokki on tila, johon uuteen kulttuurin joutunut yksilö saattaa joutua oltuaan kyseissä kulttuurissa viikosta kuukauteen. Alun eksoottisuuden viehätys on laantunut ja uuden kulttuurin haasteet ja ongelmat ilmenevät arkipäivään. Kulttuurishokin oireita ovat yleensä ahdistuneisuus, oman vanhan kulttuurin ihannointi sekä ongelmat nukkumisessa ja ruokahalun puutteessa tai korostuneisuudessa.

"No Suomessahan - - !"

Olen miettinyt tässä, että itseeni ei ole kulttuurishokki iskenyt ja olen perustellut sitä niin, että täällä puhun sujuvasti muiden kanssaihmisten kieltä ja pystyn lukemaan ruokalistoja, kylttejä, ohjeita ja sanomalehtiä. Voisinkohan sittenkin olla väärässä?

The Plot Thickens

Olen havainnut olevani viimeiset kolme päivää jatkuvasti vihainen. Ärsyynnyn helposti pienistä asioista ja raivoan päässäni muille ihmisille. Joidenkin normaalisti mielekkäiden asioiden tekeminen ei välttämättä tuota kovinkaan suurta mielihyvää ja nukkumaan meneminen on ollut aika hankalaa, koska ajatus sängystäni, jossa peitto on liian suuri pussilakanaan ja jalkani tunkevat päädystä ulos ei tunnu miellyttävältä. Tämän seurauksena olenkin kääntänyt unirytmini lähes ylösalaisin. Vaikka nälkää ilmenee ja tiedän, että täytyy syödä, ei ole varsinaisesti tehnyt mieli ruokaa moneen päivään.

Mistä ihmeestä tällainen voi johtua?

Itsetutkistelun jälkeen olen ajatellut, että tämä on ensimmäinen kerta kun asun muiden ihmisten kanssa, jos asepalvelusta ja omaa ydinperhettäni ei lasketa. Meillä on hieman tulehtuneet välit yhteen "kämppikseen", (oikeasti kämppäkaverin poikaystävä, joka on aina täällä), joten iltaisin täytyy hiippailla ja skarpata jatkuvasti, että keittiö ja olohuone ovat puhtaat. Tämä siksi, että tämä herra, koodinimeltään "Paavo", on aika räjähdysherkkä ja uhkauksia on tullut. Tämä tietysti hieman nostaa stressitasoa kun omassa kodissaan pitää pelätä esimerkiksi lautasten jättämistä tiskialtaaseen ja hiippailu on välttämätöntä kello kymmenen jälkeen.

Itsenäisyys tai oma rauha ja mahdollisuus esimerkiksi poistua tästä 4x4m huoneesta huolimatta siitä onko pyyhe päällä tai housut jalassa ja paita päällä on hankalampaa kuin mihin olen tottunut. Koko alue ja koti itsessään on rauhallinen, mutta omaa itsenäistä aikaa pitää lähteä hakemaan ja vaihtoehtona on oikeastaan vain keskusta, jota en tunne kuitenkaan hirveän hyvin. Mahdollisuus vaihtaa seuraa on olematon. Vaikka mä tulenkin meidän kaikkien kämppisten - suomalaisten ja saksalaisten kanssa - toimeen paremmin kuin ennen matkaa odotin, jos on jokin sosiaalinen taso mitä kaipaa tai jokin asia, mistä pystyy puhumaan vain yhdelle ihmiselle, niin se tyyppi ei ole tässä valtiossa. Tämä aiheuttaa itseasiassa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta aika ajoin.

Mun mieltäni vaivaa lisäksi pari muuta asiaa, mitä valitettavasti en voi blogiin kirjoittaa, mutta ilmoitan siitä täälläkin jos/kun asiat ratkeavat positiivisella tavalla.

Signing out.