Viime sunnuntaina, tuossa pari päivää sitten sain viimeinkin 95% työryhmästä ja käsikirjoittajamme Lizin samaan pöytään. Kokoonnuimme muutamille juomille The Old Pint Pont - pubiin, joka sijaitsee meidän koulurakennuksemme vieressä, kuten aiempia tekstejä lukeneet tietävätkin jo.
Olin erityisen tyytyväinen, että tämä palaveri tapahtui muutaman perutun tapaamisen jälkeen, koska olin jo melko huolissani työryhmän suhtautumisesta käsikirjoittajaamme. Koin Lizin peruutusten vaikuttaneen työmoraaliin ja yleiseen "me" - henkeen jo vähän vahingollisesti, mutta tuntuu, että kaikki tapahtunut vahinko saatiin korjattua pienellä inhimillisellä kanssakäymisellä.
Ennen sunnuntaitahan ainoastaan minä ja tuottajani Niilo olimme tavanneet Lizin. Luonnollisesti jos jokin nimike jatkuvasti tuottaa pettymyksiä ja pidä aikatauluista kiinni niin se on aivan eri asia kuin jos joku oikea ihminen, jolla on kasvot, pyherytmi ja persoonallisuus jättää tulematta paikalle.
The Pebbles In Our Bags
Sunnuntaina saimme aikaiseksi päätöksiä tulevasta tarinasta.
Päätimme, että tahdomme ottaa koulumaailmaa mukaan ja nuorentaa tähän asti suunniteltua päähahmoa parisen vuotta, että tapahtumien aikaan päähahmo oli noin 14-15-vuotias. Päätimme myös, että tämä elokuva kertoo miesroolimallin puutteesta ja sen etsimisestä. Emme tehneet vielä päätöstä, että tuleeko elokuvaamme onnellinen vai traaginen loppu. Itseäni hieman aina houkuttaa ironiset tai traagiset loput enemmän kuin onnelliset. Ehkä se kertoo musta ihmisenä jotain (tai siis kertoo tottakai, en vaan tiedä mitä)
Lisäksi pidimme aivoriihen kun tahdoimme elokuvalle ehdottomasti työnimen. Liz kertoi meille eräässä vaiheessa englantilaisesta sanonnasta "Kiss with a fist", joka tarkoittaa lyödä nyrkillä kasvoihin. Tämä resonoi meille kaikille heti ja aiheutti välittömästi pientä henkiinheräämistä väsyneessä ja nälkäisessä työryhmässä. Puhuimme vielä jonkin minulle tuntemattoman bändin sanoituksista, jossa sanotaan
"A kiss with a fist is better than none."
Itselläni tämä herättää ajatuksia ihmisestä, jonka kasvatus on mennyt pieleen tai jonka vanhemmat ovat yrittäneet parhaansa, mutta eivät ehkä ole olleet sopivia ihmisiä kasvattamaan lasta rakentavassa ilmapiirissä. Mielestäni tämä kuulostaa siltä, että on yrittänyt oikeasti rakastaa, mutta ei ole osannut tehdä sitä oikein. Tämän oivalluksen jälkeen projektimme työnimi on nyt imperfectissä
"Kissed With a Fist"
Progress bar
Seuraavaksi tapaan Lizin Niilon kanssa ensi keskiviikkona (huomenna) kun koulumme päättyy joskus iltapäivällä. Liz sanoi yrittävänsä saada jonkinmoisen treatmentin kasaan huomiseen mennessä, mutta en varsinaisesti välitä onko sellaista vai ei. Huomenna on tarkoitus kuitenkin luonnostella tarinarunko, jota voi lähteä kehittämään tai Lizillä saattaa sellainen jo olla.
Luettavana on tällä hetkellä menossa Shot By Shotin jälkeen Tom Kingdomin "Total Directing - Integrating Camera and Performance in Film and Television". Vaikka kirjan nimi onkin aivan kauhean juustoinen, sen sisältö ei ole. Tom puhuu oikeasti hyvää asiaa nimenomaan dialogipainotteisten televisio-ohjelmian ohjaamisesti ja ainakin kirjan alkupuolisko on keskittynyt erityisen paljon kohtausten suunnitteluun käsikirjoituksen näyttelijöiden liikkumisen ja käsikirjoituksen kannalta. Voin kyllä suositella kaikille jopa hieman kokeneemmille medianomiopiskelijoille, koska vaikka kirja sisältääkin aika paljon vanhaa perus leffantekoshaibaa, siellä on paljon hyviä ajatuksia kiteytettynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti