Kävelylenkki ja ajatuksia tarinasta

Suurin osa tästä päivästä on vietetty joko lueskellen tai kävellen. Tänään on ravittu sekä henkeä, että ruumista niin ruoalla kuin liikunnallakin. Sain tänään loppuun Blake Snyderin - Save the Cat! ja aloitin lukemaan Jouko Aaltosen - Käsikirjoittajan työkalut. Ajatuksena tämän armottoman teoriakertaamisen takana on päästä hyvään vireeseen kun aivan pian aloitamme kunnolla lopputyömme tekemisen.

On Screenwriting

Tänään vietin jo hieman aikaa tehden Mind-Mappia tulevasta elokuvastamme ja yritin sillä vähän herätellä omia aivojani ja pistää ideoita paperille. Teemat, joita tällä hetkellä tahtoisin tulevassa eepoksessa käsitellä ovat isähahmon puute ja sen kaipuu ja sitten pallottelen, että tahtoisinko sisällyttää tähän tarinaan ajatuksia väkivallasta ja siitä mitä se aiheuttaa tai mihin se on hyödytöntä. Toinen ajatus, joka toimisi ehkä yhteen tuon isän kaipuun kanssa olisi ajatus veljeydestä ja siitä mitä se merkitsee. Mielestäni ehkä kaikkea kolmea ei välttämättä saa tungettua mielekkäällä tavalla lyhytelokuvaan, mutta katsotaan mikä lopullinen rakenne tulee olemaan.

Opettajistamme toinen, Lloyd, ehdotti, että me voisimme aloittaa käsikirjoittamisen aivan tyhjästä ja unohtaa kokonaan alkuperäisen konseptin, jonka valitsimme äänestyksellä viime keväänä. Nuorempi opettajamme Robin ei ole sitä mieltä, että näin kannattaisi tehdä ja en ehkä itsekään. Koen, että työryhmää pelottaa se, että "tämän hetkinen" (lainausmerkit siksi, että kyseessä ei ole edes lopullisen tarinan käsikirjoitusversio) käsikirjoituksemme on todella huono, eivätkä vielä sisäistä sitä, että sitä käsikirjoitusta ei olla tekemässä. Lähes jokainen on kerran tai useamminkin ottanut puheeksi kanssani tämän asian.

Juttuhan oli siis näin, että meille tarjottiin käsikirjoituksiksi MA in Screenwriting linjan ensimmäisen vuoden ensimmäisiä harjoitustöitä, joista äänestimme finaaliin kolme ja opettajamme Arto nosti yhden aiemmin tiputetun työn neljänneksi finaaliin ja äänestimme sen toteutettavaksi. Mitään lainkaan valmiimpaa käsikirjoitusta ei tiputettu tämän konseptin tieltä. Itseäni on harmittanut se, että (saatuani tietää, että kyseessä on ensimmäisen vuoden ensimmäiset harjoitustyöt) miksi meitä varten ei tilattu MA in Screenwriting linjalta lyhytelokuvakäsikirjoituksia nyt, kun he ovat jo lähes valmistumassa ja ovat ehtineet opiskella, harjoitella saada opastusta jo kaksi vuotta. Vaihtoehtoisesti meille olisi voitu sanoa, että tehkää te käsikirjoitus itse - aikaa on vuosi.

Where to go

Niilon ehdotuksesta lähdimme käymään kävelyreissulla pitkin poikin lähiseutujamme. Tässä aivan likellä on jumalattomasta puistoa. Isoja nurmikkoja ja harhailimme jopa nurmikentälle, jossa oli kolme rugbykenttää vierekkäin. Tässä seudulla on ilmeisesti ainakin kaksi ala-astetta ja se näkyy hyvin lapsiperheiden määrä(stä)ssä.



Englannissa kaikkialla tuntuu olevan sammalta. Tiilimuurit ja puiden rungot, vanhat valurautaiset aidat ja kaikki mahdollinen on hieman ruosteessa ja / tai siinä on pieni viher sävyinen tekstuuri. Nämä ikää ja staattisuutta säteilevät esineet ja asiat aiheuttavat sen, että minusta tuntuu tässä miljöössä, kuin tahansa ikiaikaisen muurin tai sammaloituneen portin takaa saattaa hypähtää milloin tahansa ihmissusi riekaleisissa housuissa ja syödä meidät.


Sellainen asia kiinnitti huomiomme, että kun tässäkin maassa näitä ihmisiä on niin järkyttävän paljon, niin joka paikassa on aina joku. Vaikka menisi esimerkiksi tuossa kuvassa näkyvälle, vielä talven jäljiltä hieman mutaisalle nurmialueelle, niin siellä on äiti lastenkärryjen kanssa pyörimässä lenkillä tai vanhoja herroja heittelemässä palloa parille koiralle. Puistojen läpi kävelee paljon lapsia koulupuvuissa matkalla koteihinsa ja he riitelevät kännyköihinsä.