Tätä naputellessani olen juuri syönyt asuntomme Common Roomissa rauhallisen iltapalan kahden suomalaisen kämppikseni Jennin ja Niilon kanssa. Palasin tänne omaan huoneeseeni toiseen kerrokseen mennäkseni nukkumaan lähihetkinä.
Matka Manchesteriin sujui melko mutkitta. Kone oli etuajassa perillä ja pääsimme taksilla Hostelliin, jonka olin varannut meille ensimmäiseksi yöksi. Hostellia piti herttainen kiinalaisperhe, jonka kikattava perheenäiti (oletettavasti) tiesi odottaa meitä saapuvaksi. Ahtauduimme puoli metriä leveitä portaikkoja kolmanteen kerrokseen laukkujemme kanssa ja avasimme jok'ikinen oman läppärimme tehdäksemme Facebook-päivityksiä.
Huoneessa oli oma vessa ja suihku, mutta ei varsinaista ovea kylpyhuoneeseen vaan pelkkä erittäin ohut liukusermi. Sinne ei pahemmin kehdannut kukaan mennä tekemään mitään kovin äänekästä. Aamulla continental breakfast eli paahtoleipää ja muroja.
Tänään järjestin interwebsin ja muutaman ystävällisen bussikuskin avustuksella meille julkisilla matkan Salfordin Yliopistoon Adelphie House - nimiselle rakennukselle, jossa pääasiallisesti sijaitsee Salfordin yliopiston elokuvaopiskelujen Maisteriohjelmat. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös kaupallisia media-alan yrityksiä. Sen vieressä on Adelphie BUILDING joka on eri asia kuin Adelphie House, jossa on elokuva kandidaatin opintojen tilat. Samassa rakennuksessa on myös teatteri- ja musiikki osastot.
Olen kiinnittänyt huomiota, että englannissa kaikkialla on hirveästi käytäviä, rappusia ja kylttejä. Niistä ei ole pulaa.
"Please mind you head" / "Beware of the steps!"
Joka paikassa on kokolattiamatto ja järkyttävä määrä toimistoja ja asiointitiskejä.
Alustavasti tilat ja koulu vaikuttavat ihan kelpoisilta, joskin ehkä se miten he voittavat Tampereen ammattikorkeakoulun neliöissä, he häviävät tilojen moderniudessa ja tietokoneiden määrässä.
Menetimme perjantaina sen asunnon, jonka olimme etukäteen vuokranneet ja maksaneet, mutta päätimme vierailtuamme näissä tiloissa, ottaa meille tilalle tarjotut huoneet. Meilla on täällä kolme kämppistä meidän lisäksemme, jotka ovat Saksalainen Michael, ilmeisesti englantilainen Robin (nainen) ja vielä yksi nopeasti kättelemäni mies, jonka nimi on Clever
Kyllä, "Clever". Aluksi luulin, että hänen mielestään nimi "Iiro" oli hauska englanniksi, mutta valitettavasti joku on päättänyt nimetä lapsensa adjektiiviksi.
"Hi I'm Iiro!"
"Clever."
"You think so?"
Kämppiksemme Michael kertoi, että kun hän asui Lower Broughton Roadilla, josta alunperin meidän piti ottaa asunto, hänen keittiönsä ikkuna iskettiin sisään ja sieltä vietiin kaikki arvokas ja lisäksi Michaelin auto pihasta. Tämän valossa ei tuntunut kovin pahalta muuttaa tällaiselle perheiden asuttamalle lähiöseudulle. Täällä on täysin äänetöntä, koko ajan.
Asumme 24 Penelope Roadilla joka on tämän näköinen paikka
Näytä suurempi kartta
Tässä vieressä on aika iso ruokakauppa ja ilmeisesti jokin ostari hitusellaan, jossa on ehkä huomenna aiheellista käydä, koska huoneissamme ei ole peittoja eikä tyynyjä. Tämä oli tiedossa jo etukäteen, mutta tänään ei sellaisia päästy hakemaan. Nukun yön todennäköisesti hikipuvussa mukavasti pussilakanan alla. Olen pyrkinyt luomaan itselleni tähän kirjoituspöydälle jotain toimistotunnelmaa, ajatuksena, että tässä saisi jotain luovaa työtä aikaiseksi.
The Journey so far
Matka Manchesteriin sujui melko mutkitta. Kone oli etuajassa perillä ja pääsimme taksilla Hostelliin, jonka olin varannut meille ensimmäiseksi yöksi. Hostellia piti herttainen kiinalaisperhe, jonka kikattava perheenäiti (oletettavasti) tiesi odottaa meitä saapuvaksi. Ahtauduimme puoli metriä leveitä portaikkoja kolmanteen kerrokseen laukkujemme kanssa ja avasimme jok'ikinen oman läppärimme tehdäksemme Facebook-päivityksiä.
Huoneessa oli oma vessa ja suihku, mutta ei varsinaista ovea kylpyhuoneeseen vaan pelkkä erittäin ohut liukusermi. Sinne ei pahemmin kehdannut kukaan mennä tekemään mitään kovin äänekästä. Aamulla continental breakfast eli paahtoleipää ja muroja.
As we say goodbye to the day.
Tänään järjestin interwebsin ja muutaman ystävällisen bussikuskin avustuksella meille julkisilla matkan Salfordin Yliopistoon Adelphie House - nimiselle rakennukselle, jossa pääasiallisesti sijaitsee Salfordin yliopiston elokuvaopiskelujen Maisteriohjelmat. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös kaupallisia media-alan yrityksiä. Sen vieressä on Adelphie BUILDING joka on eri asia kuin Adelphie House, jossa on elokuva kandidaatin opintojen tilat. Samassa rakennuksessa on myös teatteri- ja musiikki osastot.
Olen kiinnittänyt huomiota, että englannissa kaikkialla on hirveästi käytäviä, rappusia ja kylttejä. Niistä ei ole pulaa.
"Please mind you head" / "Beware of the steps!"
Joka paikassa on kokolattiamatto ja järkyttävä määrä toimistoja ja asiointitiskejä.
Alustavasti tilat ja koulu vaikuttavat ihan kelpoisilta, joskin ehkä se miten he voittavat Tampereen ammattikorkeakoulun neliöissä, he häviävät tilojen moderniudessa ja tietokoneiden määrässä.
Menetimme perjantaina sen asunnon, jonka olimme etukäteen vuokranneet ja maksaneet, mutta päätimme vierailtuamme näissä tiloissa, ottaa meille tilalle tarjotut huoneet. Meilla on täällä kolme kämppistä meidän lisäksemme, jotka ovat Saksalainen Michael, ilmeisesti englantilainen Robin (nainen) ja vielä yksi nopeasti kättelemäni mies, jonka nimi on Clever
Kyllä, "Clever". Aluksi luulin, että hänen mielestään nimi "Iiro" oli hauska englanniksi, mutta valitettavasti joku on päättänyt nimetä lapsensa adjektiiviksi.
"Hi I'm Iiro!"
"Clever."
"You think so?"
Kämppiksemme Michael kertoi, että kun hän asui Lower Broughton Roadilla, josta alunperin meidän piti ottaa asunto, hänen keittiönsä ikkuna iskettiin sisään ja sieltä vietiin kaikki arvokas ja lisäksi Michaelin auto pihasta. Tämän valossa ei tuntunut kovin pahalta muuttaa tällaiselle perheiden asuttamalle lähiöseudulle. Täällä on täysin äänetöntä, koko ajan.
Asumme 24 Penelope Roadilla joka on tämän näköinen paikka
Näytä suurempi kartta
Tässä vieressä on aika iso ruokakauppa ja ilmeisesti jokin ostari hitusellaan, jossa on ehkä huomenna aiheellista käydä, koska huoneissamme ei ole peittoja eikä tyynyjä. Tämä oli tiedossa jo etukäteen, mutta tänään ei sellaisia päästy hakemaan. Nukun yön todennäköisesti hikipuvussa mukavasti pussilakanan alla. Olen pyrkinyt luomaan itselleni tähän kirjoituspöydälle jotain toimistotunnelmaa, ajatuksena, että tässä saisi jotain luovaa työtä aikaiseksi.
Tässä vielä iloinen kuva Martinasta, Niilosta ja Jennistä Manchester International Airportin taksijonon tupakkapaikalla.
A Penny 4 Your Thoughts
Iltalukemisena minulla on Blake Snyderin - Save the Cat!, käsikirjoitusopas. Siinä on mielestäni ollut paljon hyviä rakenteellisia ohjeita ja joitakin hyviä ongelmanratkaisu-ehdotuksia, mutta itse en olisi ihan kyseenalaistamatta sanomaan, että se paljonko elokuva myy = kuinka hyvä ko. elokuva on.
Ikkunastani näkyy oranssien katulamppujen valaisema katu, jonka molemmin puolin on kaksikerroksisia punatiilisiä asuntoja. Jostain leijailee ikkunani ohi jatkuva höyryvana, joka välillä näkyy vasten katulamppujen polttimoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti